Keskiviikkoiltana menimme siis katsomaan Penelope Cruzin tähdittämää Elegy-elokuvaa, mikä oli varsinainen taidepläjäys. Hitaasti etenevä tarina ja selkeästi kuvatut kohtaukset olivat välillä jopa ahdistavan todentuntuisia, mutta elokuva oli kaikenkaikkiaan hyvä. Täällä elokuva keskeytetään puolessa välissä ja seuraa jäätelötauko. Aivan yhtä yllättävästi elokuva taas jatkuu viidentoista minuutin jälkeen ilman mitään pehmentävää laskua. Kävin ostamassa meille namimagnumit:)

Torstai olikin sitten kovinkin Veeratäyteinen ja vain positiivisessa mielessä! Päivällä suunnattiin Sophien unien jälkeen, eli yhden maissa Veeralle kahville. Siinä parituntinen vierähti hyvässä seurassa ja pääsin todistamaan jääkaapinoveen niitattua legendaarista kontrollilistaa. Ilmeisen järjestysfriikki hostäiti on laatinut listan, joka pitää kuitata kolme kertaa päivässä, että paikka, esim keittiöntaso tai liinavaatekaappi on siinä kunnossa kuin sen kuuluu olla. Sain Veeran suostuteltua mukaan joogaankin, sillä verukkeella, et illalla sitten lähdetään yksille! Ja kokemus oli ilmeisen epämiellyttävä. Itse olin häkeltynyt siitä miten joku ei tykkää lajista johon itse olen hurahtanut aivan täysin. Kai kuumuus ja "epärauhallinen"jooga ei ole kaikkien juttu! No, sieltä kuitenkin kotiin selvittiin ja illalla Veera tuli meille puolenlitran viinipullon kera... Siitä ne yhdet sitten alkoi!

Sen jälkeen suunnattiin viinibaariin, jossa hyvä valkoviinipullo maksoi 18fr( eli 12€). Viinibaari on vähän erottissävytteinen, taustatelevisiossa pyörii muunmuassa pornoa, mutta viini on halpaa, joten miksei siellä olisi pistäydytty! Siitä suunnattiin Mascotteen, vähän hiphopsävytteiselle snobiklubille, joka nyt ei itselle ainakaan ihan lemppareihin lukeudu. Siellä kuitenkin oli ladies night eli päästiin sisään ilmaiseksi kahdenkymmenen frangin sijaan. Puheenlahjojahan siihenkin tarvittiin. Usein naiset voivat vain kävellä sisään, mutta tänä torstaina paikka oli päätetty pitää oikeasti K-21. Veera jo kaiveli kupeestaan 19-vuotiaan henkkarit, ja näytettiin stoppia. Hetki siinä piti suostutella ja poke kysyi minkä ikäinen minä olen, sanoin että 20 ja kaveri myös pian, ja näytti, että eikun sisään. Jes. Ja saatiin ilmaiset proseccolasilliset sisäänpääsyn yhteydessä! Ja jotta käsitys yksille menee taas perinteiseen, kävin tilaamassa meille panaschet, eli oluet spritellä, on muuten hyvä keino saada halpaa olutta jotenkuten alas! Vessassa käytyämme emme voineet vastustaa kiusausta kokeilla seksileluautomaattia ja mitä mahtaisi yllätys sisältää. No saatiin muoviset rinkulalelut ilman seksiä. Se siitä viidestä frangista. Siitä sitten jo pienessä nosteessa siirryttiin kulmabubien kuninkaaseen Nelsoniin - kaikkien suureksi yllätykseksi. Hetkeksi valloitettiin tanssilattiat, mutta kun Ilkka Kanervan näköinen keski-ikäinen juippi tulee kolkuttelee olkapäitä, oltiin sitä mieltä, että olisi ehkä syytä siirtyä lavoilta tiskille. Nelsonissa työskentelee yksi suomalainen baarimikko ja se on ilmeisestikin yleisemmässäkin tiedossa. Kaksi vanhaa - taas ällötystä - tilasivat tytskyltä viskiä suomeksi. Meillä meni pasmat aivan sekaisin ja parit sanat sitten vaihdettiinkin tämän finskin lentäjän ja hänen never heard- kaverinsa kanssa. Alettiin saada Nelsonista tarpeeksemme ja mietittiin mihin seuraavaksi. Matti kukkarossa ja nälkä vatsassa päätettiin suunnata kotiin grillin nimeltä McDonalds kautta. Herranjumala sitä puljua on tullut tuettua! Ilmeisesti alkoholilla on asiaan jotain vaikutusta, sillä ennen näitä rappiollisia viikkoja en ole syönyt siellä kahteen vuoteen. No nyt kuitenkin kävi näin ja hyvä oli sveitsiläinen juustohampurilainen. Ilta jatkui kotiin konttauksella ja normaalisti 25 minuutin matka kului huomattavasti verkkaisemmin. Kameran kuvat hiekkakasassa makaavasta Veerasta ja kaivinkoneenkauhassa istuvasta Heliannasta selittävät asiaa.. Hauskaa oli vaikka pieni alavirehän siitä seuraavaan päivään päälle jäikin!

Perjantai-iltapäivänä hyppäsin junaan kohti Weinfeldiä pitämään Kaijalle seuraa tämän perheen ollessa lomailemassa. Kaija asuu keskellä ei todellakaan mitään. Yleensä sveitsiläistä maisemaa koristaa vuoret tai muuten kauniit maisemat tai alueella on edes suuri kaupunki, mutta Kaijan harmiksi tältä alueelta ei rehellisesti sanottuna löydy mitään. Siellä jokatapauksessa saatiin hyväruoan merkeissä iltavierähtämään. Kaija tyhjensi siinä minunkin huomaamattani (en jostain syystä ollut apuna) punkkupullon (näin täällä au pairit siis elävät) ja ilmeisesti hieman humaltuikin, sillä illalla lähti viestiä tuntemattomille kaksoisveljille. Kaijan isä on tiedossa, mutta ei ole lainkaan kiinnostunut mitä tyttärelle kuuluu. Kaijalla kuitenkin on muutaman vuoden nuoremmat kaksoisveljet, joille kyseinen mies on isäksi ilmoittautunut. Kaksoset ovat aivan samannäköisiä ja laulavat mielettömän hyvin. Katsoimme youtubesta videoita, joissa he laulavat osallistuttuaan Viron idolsiin. Oli todella herkistävää. Kaijalla ei ole käsitystä ovatko veljet hänestä tietoisia, mutta yhteydenotto kynnys on nyt kuitenkin ylitetty ja vastausta odotellaan!
Puhun melko usein unissani, mutta päivä englantia sönkötettyämme oli tehnyt yöllä sellaisen ihmeen, että puhuin unissani englantia!!! Uskomatonta. Huvittavaa huomata miten jo normaali ajatuksenjuoksukin kulkee välillä englanniksi vaikka varsinkin viimeaikoina kontaktini täälläkin ovat olleet aika suomipainotteisia.

Lauantaina hypättiin sitten junaan kohti Zürichiä ja meille valmistautumaan pienimuotoista läksäri-iltaani varten. Harmittavan moni ei sitten lopulta päässytkään käväisemään illan aikana ja pidot jäivät vähän laimeiksi. Ruoka oli aivan mieletöntä ja seura toki myös. Söin lihaa herkkusienikastikkeella ja lohkoperunoita, Riikalla oli kasvisröstiä, Minnalla kanankoipea ja spagettia ja Kaijalla kotletti, vaikkei hän tiennyt tilanneensa kotlettia, mutta sellaisesta he laskuttivat. Riikalta sain kotiinpaluulahjaksi tietysti suklaata ja sveitsinenäliinoja, sööttiä. Tottakai tein vanhan kikan ja avasin suklaan siinä, jotta jokainen voi illan mittaan napsia, eikä tarvitse itse levyllisiä syödä. Ei tarvinnut suklaata kotiin kantaa, hyvin kävi kaupaksi. Potkaistiin ilta käyntiin valkoviinispritellä ja maksettiin lasku.

Suunnitelmia pohtiessamme ajateltiin, et mennään johonkin perusmestaan drinksulle ja mentiin ziczaciin mikä on ihan hyvä paikka (parempi kuin Nelson). Siellä tulivat sitten illan mittaan käymään Veera poikaystävineen sekä mukaan liittyi Hanne. Ensin oli tarkoitus lähteä jollain klubilla käymään, mutta sinne on niin kaamean paljon sisäänpääsymaksu, että tuntui tyhmältä lähteä kuluttamaan rahojaan kun ZicZacissakin oli ihan ok meininki. Joten jäätiin sitten siihen. Itse en oikein edes saanut päälle sellaista kunnon bilevirettä, joten tuntui että juhlat jäivät vähän laimeiksi.. Muttei aina voi jaksaa ja pitää sitten Tiinan kanssa lähteä viimeisenä viikonloppuna ehkä jopa niille klubeille! Kolmen aikaan lähdettiin sitten kukin valumaan kotejamme kohti. Itse kävellen, muut junalla. Ja ainakaan oma reittini ei vienyt McDonaldsiin, wihii! Olen ottanut tavaksi kävellä kotiin ja lisäillä illalla koneelle kuvat niin siinä sopivasti selviää ennen nukkumaan menoa ja ei tarvitse krapuloista aamulla kärsiä.

Kiva viikonloppu on ollut, mutta kyllä nyt taas on kiva rauhoittua, tykkään käydä ulkona ja pitää hauskaa, mut varsinkin alkoholin kans pitää olla tietyis rajois, ainakin itselle ei tuu kun huono mieli jos tulee liikaa litkittyä. Tänään ajattelin vielä rauhallisesti tässä aamun herättyäni suunnata kävellen joogaan ja vain nauttia ja rentoutua. Huomennakin on vapaapäivä, ihanaa!