Kylläpä sää taas nopeasti vaihtui upean aurinkoisesta apeaan sateeseen. Vetää heti mielenkin matalammaksi! Mutta silti olen kovinkin intoa puhkuen ja täynnä energiaa bikramjoogasta. Eilinen ylitti vielä tiistaisenkin tunnin, vetäjänä oli nainen ja hän sai siihen lajiin jollain tapaa vähän inhimillisempiä piirteitä. Kerran kun saa sen vireen päälle niin sillä samalla energialla hoituu usea asia kerralla. Nytkin vain päätin lopettaa ajattelemasta, että "pitäisi tehdä sitä tätä ja tuota" ja jatkoin ajatuksin "teen mitä olen aina halunnut tehdä". Ja niin aloitin blogin pitämisen ja aloitin joogan. Ostin eilen kuukausikortin sinne bikramiin ja se oli 270frangia eli vähän alle 200€.. Ja se oli halpa!! Kas kun ei tunnu yhtään halvalta kun kirjoittaa luvut mustalla valkealle. Täällä on kyllä rahanarvontaju heikentynyt. En tiedä onko kaikki vain sitten niin paljon kalliimpaa vai huijaako eri valuutta, mutten oikein osaa hahmottaa miten paljon loppujen lopuksi saankaan tuloja-ja miten paljon oli rahaa tänne tullessa, mutteipä ole enää! Saan kuukaudessa suunnilleen samanverran kuin sain viime vuonna koulun ohessa työskennellessä ja tuntuu etten ole nyt tehnyt juuri mitään sen suurempia "sijoituksia". Raha on vain huvennut sormien välistä. Matkustelu toki syö suuren loven minunkin talouteeni. Ihan jo Sveitsin sisällä matkailu ei ole ilmaista ja lisäksi kävin Roomassa, Barcelonassa ja Lyonissa. Harmittaa vain kun täytyy taas ihan nollasta aloittaa Suomessa varainhankinta.. Ja sitä kyllä täytyykin hankkia, että saa sitten kodin laitettua mieleisekseen!!

Huvitti eilen suunnattomasti kun poikaystävä ilmoitti millaiset keittiönkaapit meidän keittiöön tulee. Heeeei, eikö tässä ole nyt asetelmat vähän viärin päin! Mutta varsin hyvät valinnat hän oli tehnyt.. Propsit Maksille! Olen niiiin innoissani siitä asunnosta-ja ennen kaikkea siitä, että saan muuttaa sinne yhdessä tämän hyvän keittiönkaappimaun omaavan jepen kanssa. Onhan meilläkin ollut omat tiukat paikkamme, mutta olen alkanut miettiä, että sekin varmaan lujittaa lopulta meidän suhdetta kun molemmilla on ollut oikeus kyseenalaistaa sitä. Kolmen vuoden jälkeen otettiin pieni breikki ja olikin tarkoitus jatkaa eri suuntiin. Molemmilla oli lupa ja mahdollisuus kokeilla muitakin vaihtoehtoja-ja niin tehtiinkin. Kun näet mitä et halua, tiedät mitä haluat. Ja varsinkin itselle se selkeni jo melko pian tänne rantauduttuani, että mitä haluan - ja onneksi sitten "sainkin".

Olen todella turhautunut kommunikoimaan vain tietokoneen välityksellä. Päivitän Facebookia muutaman tunnin välein, koska suurin osa Suomen kontakteistani pitää sitä kautta yhteyttä, Messengerissä on kulunut ilta jos toinenkin puiden vaikka sitten niitä keittiönkaappienvetimiä (tosin nyt ei sitten tule vetimiä lainkaan). Kun pääsen Suomeen en avaa konetta pitkään aikaan ja vasta sittenkin ainoastaan pakon uhalla. Haluan puhua, käydä kunnon keskusteluja, nähdä toisen suun liikkeet, ilmeet, eleet, kaiken oleellisen mikä ei todellakaan välity sormenpäistä näppäimiä painamalla. Pian saan kokea senkin ihanuuden! Onneksi täälläkin on paljon ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa ja nauttia näistä kanssakäymisen pienistä iloista. Enkä mielestäni ole sortunut siihen kamalaan ulkomaavuodenpilaajaan, internetiin, liian pahasti. Pidän yhteyttä sopivissa määrin (täytyy myöntää, että joihinkin jopa aivan liian vähän), mutta osaan myös nauttia siitä mahdollisuudesta mikä minulla täällä on. Varmastikin vasta jälkeenpäin tajuaa, kuinka etuoikeutettu onkaan ollut kun on päässyt lähtemään ja kokemaan ja haistelemaan vähän uusia tuulia. Ja paljon on tullut opittua. Olen kotoisin kaupungista, jossa "kaikki tuntevat kaikki" ja jokainen on enemmän tai vähemmän kiinnostunut toisten asioista. Nyt kun kävin piipahtamassa siellä niin lähinnä huvitti kaikki juorut ja selonteot toisten asioista. Jos ei todella ole mitään muuta tekemistä kun päivät pitkät pohtia toisten elämän kiemuroita niin GoodLuckHaveFun, en osaa kun nauraa. Vähän isommasta perspektiivistä katsellessani olen tajunnut, ettei ne asiat taidakaan pyöriä siinä kaupungissa tai niissä ihmisissä ja lopulta kenenkään muun mielipiteillä ei ole mitään merkitystä kun vain itse tiedät, että teet oikeat ratkaisut ja elät "täysillä".

Täältä internetin lumoavasta maailmasta löysin myös suru-uutisen Kauhajoen tragediasta. Tiistain jälkeen olen aktiivisesti päivystänyt Suomen puheenaiheportaalia Iltasanomia ja kovasti on pitänyt montaa asiaa ihmetellä. Ensinkin, pakko sanoa, että ei olisi Markkasen Jussin kannalta parempaan paikkaan voinut tämä kohukamaluus tulla (toki parempi jos ei tulisi mihinkään paikkaan)! Tuskin on kovin miellyttävää kun heitäkin kohdanneen menetyksen jälkeen iltapäivälehdet ruotivat syyllisiä ja yksityiskohtia, kuka nyt sitten onkaan vastuussa siitä, että lapsi leikkiessään putosi ikkunasta. Ja suomalaisilla, suomalaisilla tiedotusvälineillä ja ilmeisesti tiedotusvälineillä yleensäkin on paha tapa yrittää nostaa kissa pöydälle ja kaivaa esiin ne syylliset. Tänään en voinut kuin haukkoa henkeä "aamulehteä" lukiessani. Käsittämättömiä syytöksiä puoleen jos toiseen. Eräskin ampujan "rikkonaista lapsuutta" läheltä seurannut nainen antoi aivan hävyttömiä ja perhettä syyttäviä kommentteja. Lisäksi lehtien keskustelupalstoilla oli alettua ruotia, mikä Suomen kansakunnassa on vialla kun tällaista tapahtuu. -Ei mikään! Tähän maailmaan mahtuu puhetta ja hulluja ja tänä vuonna kaksi heistä päätti näyttävästi päättää oman elämänsä todella tuhoisin seurauksin. Pitäähän se paikkansta, että kaikki liittyy kaikkeen. Suomessa on pitkä metsästyskulttuuri ja tästä syystä aselainsäädäntökin on löyhempi. Suomen geologinen sijainti aiheuttaa masennusta pitkän kaamosajan vuoksi. Ja mielenterveystyöltä on otettu varoja muihin tarkoituksiin. Totta. Ja jos jotain pitää vatvoa ja velloa ja etsiä syyllisiä niin toivottavasti pysytäänkin tasolla "Suomen työttömyysprosentti", sillä takuulla jokainen vanhempi tekee parhaansa, eikä koskaan tukisi lapsensa kasvua massateloittajaksi. Perheen piikkiinhän se Jokelankin sekopää meni, ja äiti heittäytyi junan alle muutama viikko tapahtuneen jälkeen.