Huh! Oli taas sellainen viikonloppu että! Täytyi huoahtaa kun taas arki alkaa, että saa vähän palauteltua voimavaroja takaisin. Nukuin torstai-perjantai vastaisen yön todella huonosti. Vielä kolmelta yöllä vilkaisin herätyskelloa ja panikoin, että eikö se uni koskaan tule! Aamulla oli sovittu tapaaminen Minnan kanssa, joten aamulla olisi päästävä sängystä ylös. Ja heräsinkin ennen kuin kello edes soi. En osaa nukkua enää yhtään jos joku on hereillä täällä asunnossa. Pienessä pöhnässä ja tunnelitilassa sitten lähdettiin käymään kahvilla ja ihana seura takasikin hyvät kahvit ja maisteltiin me yhdet herkkusuklaatkin, viikonlopun kunniaksi! Päätettiin jopa lähteä porukalla käymään yksillä illalla. Ja yksillehän sitä sitten joogan jälkeen suunnattinkin... Ja kaksille. Anetella lähti seuraavana aamuna lento Suomeen, joten päätettiin lähteä viimeisillä trameilla kahdentoista kieppeillä kukin kotiaan kohti. Kellon tullessa kohti kahtatoista, ehkä hieman miehenkipeä Anette oli sitä mieltä, että meillä on myös seuraavanlainen vaihtoehto: Ottaa taksi, hän maksaa. (Anette ei siis suinkaan ole au pair (sillä palkalla ei paljon takseja (ja kokoiltaa) tarjota). Ja niimpä sitten McDonald'sin (kyllä tullut sitäkin laitosta tälläviikolla tuettua) kautta taksilla kotiin kello kolme.

Lauantaina hypättiin Annin kanssa junaan kahdeltatoista, sillä olin saanut sille päivälle Tageskartin, jolla voi matkustaa niin paljon kuin vaan 30frangilla. Lähdettiin kohti Luganoa. Kolmen tunnin junamatkan jälkeen olimmekin kuin Italiassa. Maisemat olivat mielettömät ja palmuja oli kuin Suomenmaassa koivuja. Oltiin todella lumoutuneita ja sääkin sattui olemaan mieletön. Kaikenkukkuraksi kaupungissa oli meneillään suuret markkinat ja hiljainen kävely olikin oikein mainio tapa tutustua pieneen kauniiseen kaupunkiin, varsinkin suhteellisen heikossa hapessa muutaman valvotun yön jälkeen. Kävimme myös suklaatehtaalla, jossa oli rajaton määrä maistiaisia. Suomen jälkeen (perjantaita lukuunottamatta) en ole syönyt suklaata, mutta siellä syötiin nälkäämme ja päätettiin, että se saakin riittää lounaaksi! Illalla sitten käytiin taivaallisen hyvällä pastalla ja lasagnella.. nam! Taas meni nukkumaanmenoaika kovinkin myöhäiseksi, sillä vasta kahdentoista pintaan oltiin Zürichissä. Kaikin puolin kiva ja käymisen arvoinen reissu!

Sunnuntaiaamu alkoi leppoisasti joogan parissa. Jos voin välttää niin en enää koskaan mene sunnuntain keskipäivän joogaan. Huone oli tupaten täynnä ja teki lajista tietysti vieläkin raskaampaa! Siitäkin kuitenkin selvittiin ja pikaisen siistiytymisen jälkeen mentiin leffaan kahden uuden au pairin kanssa. Toinen on itseasiassa kotoisin Siilinjärveltä, eli aivan naapuripitäjästä. Huvittavaa, että pitää tulle tänne asti et törmää sellaisiin ihmisiin. Toinen on Jossu, joka tulee tänne viikonkuluttua. Ollaan pidetty yhteyksiä ja selvisi itseasiassa, että hän on Kuopiolaisia ja hänen pikkuveljensä on minun pikkusiskon poikaystävän kavereita. Pieni on maailma! Mamma Mia oli oikein herttainen leffa ja vapaalipun arvoinen näkykokemus. Leppoisa musikaali oli ajatuksia herättävä ja huomasin kyynelehtiväni ikävääni. Aloin miettiä, miten lyhyt elämä oikeastaan on. Mistä tietää, että tekee oikeat ratkaisut, mistä tietää että viettää elämänsä oikeiden ihmisten kanssa eikä tarvitse jälkeenpäin katua?

Tänään maanantaina lähdettiin vaavin kanssa shoppailemaan ja kahville taas ihanaisen Minnan kanssa. Hänellä on kolmena päivänä viikossa päivällä vapaata, joten usein ollaan sillon toisiamme tavattu. Ihana piriste rankkaan babysittauspäivään. Tuli osteltua paljon, jopa ehkä yhdelle päivälle aivan liikaa! Lisäksi ostin paljon sovittelemani takin kokoa M ja se osoittautuikin liian isoksi, joten lähdenpä tästä sitä vaihtamaan. Toivottavasti vielä on kokoa S jäljellä, tykkään nimittäin kyseisestä takista aivan valtavan paljon! Shoppailuihin!!