Tultiin vasta hoidokkini kanssa au pairmiitingistä. Oli taas vaihteeksi ihan kivaa, varsinkin kun oli uusi suomalainen tyttö ja tultiin tosi hyvin juttuun. Vaikka tykkään itseasiassa puhua englantiakin varsinkin nyt kun kynnys on niin matala niin on suomenkieli silti vielä aivan oma lukunsa. Täällä kaukana pohjolan murteista ja viännöistä suomenkieltä on oppinut arvostamaan ja ihannoimaan aivan toisella tavalla. Olen alkanut haaveilla jopa avoimessa äidinkielenopinnoista. Erityisesti sanonnat ja kielenrikkaudet kiehtovat. Luulen että pikku neiti on tulossa kipeäksi, täällä alkaa olla jo aika kolean syksyistä ja flunssa on tainnut iskeä. Meillä ei ole edes talvi- tai syysvaatteita! Missä haalarit tai muut käytännölliset kylmänviholliset? Muutamana päivänä olen vain vuorannut tytön vaatteilla mitä löydyn ja fleeceviltti päälle..

Lihakset ovat olleet aivan mielettömän kipeänä maanantaista. Tein kotona askelkyykkyä ja vähän lenkkeilin, sekä olen alkanut nousta portaat saksan tunnille yhdeksänteen kerrokseen, se kai nämä reisi-pakaralihakset veti näin jumiin. Kauhistutti mennä joogaan, jossa takuulla tulisi olemaan staattisia pitoja - ja olikin. Se oli aivan mieletöntä! En muista, että olisin koskaan tehnyt mitään noin fyysisesti ja psyykkisesti haastavaa. Puolentoistatunnin aikana tehdään joka kerta samat 26 asanaa ja 2 hengitysharjoitusta, alussa ja lopussa. Kova tempoisen liikunnan ystävänä joogasta on aina puuttunut se jokin - tunne, että todella olet rehkinyt ja tehnyt jotain rasittavaa. Tästä bikram-joogasta sitä ei todellakaan puuttunut! Ensinkin 38 asteinen huone asettaa tietyt vaatimukset ja omat haasteensa. Jokainen valui norona hikeä ja moni oli pukeutunut uima-asuun! (Varsinkin miehet, joita oli vähintään puolet tuntilaisista). Ohjaaja oli tiukkapipoinen mies, joka puhui nopeasti englantia ja sveitsinsaksaa sekaisin ja ei ollut hetkeäkään hiljaa, tämä ei siis juuri ollut meditaatioon pohjautuvaa harjoitusta.. Et juuri ehtinyt edellisestä suoristautua kun jo piti vääntäytyä uudelleen mitä kummallisimpaan asentoon ja taistella tosissaan venyvyyttä ja lihaskipua vastaan. Mutta nautin siitä todenteolla. En malta odottaa, että tänään taas pääsen mittelemään itseni ja kipupisteideni kanssa. Tätä lisää!!

Olen pitänyt itseäni aina kovinkin liikunnallisena. Lapsena jumpat ja pihapelit sekä perheen kanssa tehdyt hiihtoretket ja muut aktiviteetit ovat aina pitäneet vireänä ja liikunnallisena pakkauksena. Neljänneltä luokalta lukioon saakka kuvioissa oli aktiivisesti jalkapallo. Ja ehkä siitä juontuu ajatus aktiiviliikkujasta, jopa kovakuntoisesta nuoresta naisesta. On kuitenkin liioiteltua ja itsensä huijaamista pitää itseään hyväkuntoisena sen perusteella, että on yleishyvä liikunnassa, mutta lopettanut jalkapallon viisitoistavuotiaana valmentajavihan vuoksi. Huippukunto voi laskea jopa kahdessa viikossa ja peruskunto kahdessa kuukaudessa. Hälyttävää. Nyt todella haluan ja aion saada kovan kuntoni takaisin! Täällä Sveitsissä ei pääse lenkille niin, ettei tarvitsisi jossain vaiheessa kivuta ylämäkiä - ja niitä on jonkun verran tullut tahkottuakin, mutta nyt kun olen pitänyt kolmisen viikkoa taukoa, voin ikäväkseni todeta, että tekisi jo vaikeaa lähteä kohti mäkiä ja mantuja kovalla sykkeellä. Liikuntaa ei ikävä kyllä voi harrastaa varastoon, kuntoa tulee pitää kokoaika yllä ja vaalia jatkuvasti. Jos oikein muistan, passiivisilla ihmisillä on 36% suurempi alttius kuolemaan kuin aktiiviliikkujilla, hurjaa. Tulikin tästä tilastofaktasta mieleen pääsykoekirja, joka napottaa yöpöydän hyllyssä ja odottaa lukijaansa. Todella haluan päästä lukemaan ravitsemusta tänä vuonna! En kestä pitää toista välivuotta. S-marketin kassalla 12kk:ssa hajoaa kyllä aivan täysin.

Kävin ostamassa hapankorppuja lievittääkseni vähän Suomikaipuuta. Siellä syödään niiiin hyvää ruokaa! Kaikki maistuu Suomessa niin paljon paremmalle. Esimerkiksi kurkut on täällä täyttä moskaa, leivistä puhumattakaan. Onhan se pullamössö ensin ihan hyvää, mutta kyllä se pidemmän päälle alkaa tympiä, varsinkin kun ei täällä ole samanlaista voileipäkulttuuria kuin Suomessa. Leivän päälle ei laiteta kuin voita (ainakaan meidän perheessä) - eikun paitsi joskus lisäksi marmeladia - ei mitään vihreää. Itse en tehnyt näin hienoa oivallusta, vaan kuulin täällä eräältä kaveriltani, että esimerkiksi kananmunan koissa voi olla eroja ja se tietysti vaikuttaa laitetun ruoan makuun jos siinä on suhteessa enemmän tai vähemmän vaikka sitten sitä kananmunaa.. Koskee lähinnä leivontaa, jota ei kyllä juurikaan ole itse tullut harrastettua. Olen aika hyvä siinä, etten osta kaupasta mitään epäterveellistä, mutta jos kaapissa on jotain hyvää, usein OLI pakko maistaa. Mutta nyt en ole kajonnut Suomivierailun jälkeen mihinkään, jipii, mikä voisi horjuttaa tätä pientä testiä. Haluan selvittää kuinka hyviin tuloksiin on mahdollista päästä kuukauden lähes jokapäiväisellä joogaamisella ja tietysti lisäksi oikeanlainen ravinto, pienet annoskoot ja muu urheilu, esim. hyötyliikunta!!! Olen punninnut tätä täällä kulunutta aikaa ja miettinyt mistä kilot ovat tulleet (joita ei nyt siis varsinaisesti näkyvästi ole, vähän ehkä ovat posket pyöristyneet ja tietysti itse huomaa sellaista mitä muut eivät huomaa, joten jätänpä kertomatta!). Luulen, että suuret annoskoot ovat tarttuneet hostmamalta, mikä tuo jo monta sataa kaloria päivässä enemmän aiempaan verrattuna. Toki suklaa. Rivissä suklaata on enemmän kaloreita kuin puuroannoksessa! Ja napostelu - se on aivan uusi tapa, jonka onneksi tiedostin ja nyt olen siitä taas pääsemässä eroon. Olen liikkunut täällä kuitenkin suhteellisen paljon ja kavunnut muutamia kertoja jopa vuorien huipulle. Ja olenkin päätynyt siihen tulokseen, että aiempien lisäksi kiloja kartuttaa ympäristönvaihto. Aluksi se, että tuntuu, että olet lomalla - ja lomallahan tunnetusti ei tunneta kohtuutta tai mitään muitakaan rajoja sekä se, että kaikkea uuttahan pitää maistaa. Perunaakaan täällä ei ole tullut syötyä kertaakaan ja sen korvaaminen pastalla tuo monia satoja kaloreita taaskin ylimääräistä. Ja stressi. Vaikka elän suhteellisen stressitöntä kautta elämässäni, olen toisten nurkissa, joudun sopeutumaan toisten oloihin ja miettimään onko kaikki nyt niin hyvin, että he ovat tyytyväisiä - sekä toki alussa oli varmaan pieni sosiaalinenstressi. Minut heitettiin täysin uuteen ympäristöön, jossa kukaan ei tunne minua, minä en tunne ketään. Ei ollut minkäänlaista tukiverkostoa ja kaikki kontaktit ja ihmissuhteet piti luoda nollasta. Hyvin selvisin ja on ollut mielettömän kasvattava kokemus, mutta kilothan siitä jäi! Ja kaiken päälle laihduin keväällä suunnilleen samanverran mitä nyt on tullut takaisin, joten luulempa, että nesteet ja etenkin lihakset ovat alkaneet palautua (kuvista päätellen) melko nuutuneeseen kroppaan. Kaikki kuitenkin hyvin. Viihdyn nahoissani, enkä viillä ranteita auki vaikka miten tuntuu että lantio pyöristyy. Se nyt vaan on ehkä joka naisen ikuinen narinanaihe "jos muutaman kilon saisi pois"... Ja lähinnä tätä vouhotusta teen hyvän fyysisen ja psyykkisen olon, en niinkään ulkonäköpaineiden vuoksi. Mutta kaikesta selittelystä huolimatta täytyy rehellisesti myöntää, että on sitä tullut maisteltuakin kaikkea uutta ja eksoottista, en tiedä kannattiko, muttei ainakaan tarvitse miettiä, ettenkö olisi maistanut viikuna-carameltäytteistä tummaa suklaata ja suklaacroissantteja!