Koko ikäni päiviäni on jaksoittanut joku "velvoite". Ensin koulu, sitten harrastukset ja viimein työ. Auparointi ei oikeastaan ole työtä sanan varsinaisessa merkityksessä ja helposti ajautuu putkeen, jossa päivät vaan kuluvat toinen toisensa perään sen suurempaa rakennetta sisältämättä. Mielestäni ihmisellä (varsinkin nykyajan länsimaisella kiireenihanoijalla) tulee olla selkeitä käännepisteitä päivässä. Jotain mitä odottaa, jotain jonka jälkeen alkaa lepo tai liikunta tai vastaavaa. Itseltäni se on oikeastaan puuttunut. Muutaman au pairin kanssa olemme asiasta keskustelleet ja usein se käännekohdattomuus, kuten kouluajat ja sen jälkeen harrastus, johtavat siihen, että ruoasta ja ruokailusta muodostuu ylitsepääsemättömän iso arjen suunnannäyttäjä. "Ompas tylsää, mitähän jääkaapista löytyisi, että saisin aikani kulumaan", "mitähän sitä tänään söisi" ja sitä miettiessä päivät vain kuluvat ilman sen suurempaa todellista panostusta ja usein tulee sitten syötyä vähän muutakin kuin se suunniteltu päivällinen...

Mutta omalta osaltani muutos on tässä ja nyt! Aloitan tänään hot yogan, enkä tiedä miten päin olisin koska olen niiiiin innoissani! Ostan samantien kuukausikortin, sillä kertakäynti on hurjan kallista ja aiemmin hieman jooganneena luulen pitäväni siitä kovasti. Tarkoituksena käydä 4-6 krt viikossa, toivottavasti toteutuu! Olo on muuttunut heti energisemmäksi ja tuntuu että päivällä on joku tarkoitus vaikken ole ensimmäisellekään tunnille vielä osallistunut. Kuukausi on onneksi niinkin lyhyt aika etten usko innostuksen vielä laantuvan. Oli tarkoitus aloittaa tehokas ja päämääräinen juoksu (esimerkiksi tähdätä puoli maratonille), mutta kun eilen aloin kiristellä lenkkitossujen nauhoja huomasin, että olin vahingossa ottanut siskon tismalleen samanlaiset lenkkarit Suomessa visitoidessani. Oletkos itse koittanut juosta kolme senttiä liian isoilla lenkkareilla?!

Tein eilen huippuhyvää ruokaa. Kokosin pastan niistä aineksista mitä kaapissa sattui olemaan - ja tuli loistavaa. Keitin täysjyväpastan, kuullotin kuutioidun punasipulin pannulla, siihen keitetyt porkkanat mukaan tirisemään, lopuksi ananas ja tomaattilohkot ja tietty mausteet. Pasta vaan sekaan ja päälle hippunen grùyere juustoa, ilman kermaa tai rasvaa ja NAM!

Eilinen saksantunti oli taas omalukunsa. Kesäkuussa alkanut kurssi (kerran viikkoon ja oli 6vkon kesäloma) on pitänyt tähän mennessä sisällään itsensä suppean esittelyn ja numerot. Eilen pureuduttiin aakkosiin, joista suomalaiselle ainoita eksoottisia olivat J(jot) ja Y(ypsilon). Kielenoppimisen estävällä aivovammalla varustetut intialaiset insinöörit olivat aika hukassa Ö:n ja Ä:n kanssa, mutta hauskaa riitti!

Au pairin olisi vain niin helppo olla pelkkä au pair. Katsoa lapsen perään, työntää ruoka suuhun kello kymmenen ja neljätoista sekä huolehtia unille siinä välissä. Tottahan toki jokaisella on näitä "perusauppis-päiviä", eikä aina voi jaksaa olla aktiivinen ja yrittelijäs, mutta nyt tämän uuden aikakauden vallitessa haluan kovasti olla se huippu au pair, jonka seurassaolosta lapsi nauttii. Oma pieni työmaani 1v2kk ei vielä puhu eikä pukahda, mutta eilen kun tanssittiin ja ilmeiltiin ja hän otti kiinni ja painoi päänsä vasten rintaa voisin vaikka vannoa, että hän todella nautti kanssani olemisesta, tuli loistava mieli!! Pikku prinsessa on myös kovin kova nukkumaan, tänä aamuna ei olla edes vielä nähty kun niin nukuttaa ja eilen nukkui päiväunia 7 tunnin edestä, mikä kyllä sopi ihan hyvin, sillä tälläviikolla on kovin monta monituista tuntia työtä normaalin 3-6h/4pv/vko sijaan, eilen 10,5h tänään muistaakseni 6,5h.