Muailmalla ollessa bloggaus ei todellakaan toimi niin, että kirjoitat ~2vkon välein. Nytkin on niin paljon kahdessa viikossa tapahtunut, etten tiedä mistä aloittaa enkä taida kaikkea muistaakaan!
Edellisenä viikonloppuna todellakin isä ja pikkusisko tulivat käymään ja vietimme oikein mukavan muutaman päiväisen. Muunmuassa suklaatehdas - mmm - ja eläintarha tulivat käydyiksi. Säät täällä muuttuivat kyseisen viikonlopun aikana toodella radikaalisti ja kylmä tuli. Sainkin pienen flunssanpoikasen riesakseni, onneksi, sillä eläintarhan mäkiä tampatessamme kauhistelin omaa huonoa kuntoani kun en vain olisi enää jaksanut kävellä! Sain sitten flunssasta syntipukin...

Paljon söimme ulkona ja erittäin hyviä ruokakokemuksia tuli keräiltyä sveitsinravintoloiden listoilta. Pääasiassa tosin italialaispainotteista. Täällä perussveitsiläinen ruoka on aika kiven takana. Tiina, pikkuserkkuni Helsingistä, vauditti tätä viimeistä viikonloppuani täällä Zürichin ruskassa. Kävimme muunmuassa Zermattissa alppivaelluksella ja olisimme halunneet päättää (kyseisen) päivämme sveitsiläiseen, kohtuuhintaiseen perinneruokaravintolaan. Turistimylläkkä-Zermattista sitä paikkaa ei löytynyt ja kaikki perinteinen oli siinä 30-40 frangin korvilla. Hypättiin sitten todella pikapäätöksenä junaan ja suuntasimme Vispiin, jossa on Bernin junan vaihtopaikka. Jäimme sinne ja pieni, idyllinen kylä olikin näkemisen ja kokemisen arvoinen. Meneillään olivat juusto ja viini-messut. Maistelimme siellä suussasulavan hyviä juustoja ja erilaisia pullia ja herkkuja. Ravintoloiden listat kiersimme läpi ja päädyimme yhteen suhteellisen edulliseen (15fr/annos) kulmaravintolaan joka osoittautuikin ennemmin miestensuosimaksi kulmabubiksi. Ymmärrän kyllä miksi juomat vievät annoksista voiton. Ruoka oli aivan järkyttävä pommi! Oma alpimakaronini oli jotenkuten syömäkelpoista, mutta Tiinan "perinnelautanen" oli seuraavanlainen: Siivu vehnäleipää, jonka päällä kinkkusiivu, tämä herkkuyhdistelmä oli vuorattu kahdella sentillä juustoa ja rasvaa ja päälle paistettu muna - voilá! Ainiin ja annosta sulostuttamaan 2 suolakurkkua.

Zermatt itsessään oli kovinkin suloinen. Alppikylässä ei autoja tunneta, ainoa kulkuväline hevosvaunujen lisäksi on sähkötaksi. Rakennukset olivat upeasti vanhaan tyyliin entisöityjä ja tunnelma oli ainutlaatuinen. Takana nouseva Matterhorn, eli Tobleronehuippu oli mieletön näky! Harmittamaan ehkä vähän jäi, ettei kummaltakaan löytynyt 90 frangia ylimääräistä, jolla hissi olisi vienyt korkeimpaan kohtaan jonne Euroopassa pääsee. Mutta reissu oli itsessään jo todella upea - kiitos hyvän seuran!

Perinteisen Zürichkiertelyn ja kuulumistenvaihdon lisäksi päädyimme muun muassa Mexican & Margaritas iltaan, mikä olikin oikein kiva ja miellyttävä tapahtuma kunnes suomalaisittain ylenannoin siinä kahdentoista korvilla - terveisiä vaan kotiin - mitään ei olla opittu!! Tämä pirjon tervehtiminen (ei niin kovin pienelle) Parazeplatzille oli itseasiassa loppujen lopuksi oikein hyvä asia. Aiemmin päivällä oltiin puhuttu hostmamini kanssa, että menemme Tiinan kanssa vain meksikolaiseen ravintolaan kavereiden kanssa, koska kummallakaan ei ole rahaa klubeille, vaikka olisi kiva mennä kun viimeinen iltakin! Tämä itkuvirsi (joksi sitä en kyllä tarkoittanut) poiki keittiönpöydälle 100fr, nyt voitte mennä klubille.. Apua! En ole tarkoittanut yhtäkään pahaa lausetta heistä!!
Noh, homma meni siis niin, että klubille ei mennyt rahaa ja meksikolaisessakin pöytäseurueessamme oli joku ällöpollea sijoituspankkiiri tai muuta yhtä epämukavaa ja hän sitten päätti maksaa meidänkin laskun. Eli 100fr just for me!

Eilen kun laitoin Sophien nukkumaan ja tajusin miten vähissä aikani täällä enää on niin kyyneleet kirposivat silmäkulmiini. Tämän päivän jälkeen virallisia työpäiviä on enää kaksi! Se ei ole mitään! Kyllä täältä itkun ja riemunsekaisin tuntein kotia kohti lähdetään. Tiedän, että Suomessa odottaa ihana elämä, jota oikeasti haluan jatkamaan. Haluan kohti uusia haasteita. Seuraava suuri tavoite on päästä yliopistoon - ja itseasiassa minulla ei ole edes varavaihtoehtoja, joten todellakin töitä on tehtävä koko kevät. Eikä ainoastaan kirjojen parissa, vaan myös työtä josta tienaa. Onneksi sain työvuoroja jo pian palaamiseni jälkeen ja arki alkaa toivon mukaan letkeästi rullaamaan. Olen kuullut niin kamalia sopeutumisvaikeuskertomuksia, että vähän kammoksuttaa mitä siellä sitten eteen tuleekaan, mutta lippu korkealla entisiin tuuliin! Harmittavaa silti jättää tänne taakse mielettömät kaverit ja ihmiset. Luulen kuitenkin meidän pitävän kovinkin paljon yhteyttä ja tapaavankin vielä useasti, toivon niin ainakin koviten!
Eilen sain ilmoituksen, että nyt on sänky omaan kotiin tilattu - ja tuollaiset viestit kyllä vakuuttavat, että paluun suhteen oikea ratkaisu on tullut tehtyä, siellä se minun näköinen elämäni odottaa. Ihana time out täällä Sveitsissä, mieletön kasvunpaikka, uskomaton tarina, mutta Suomessa on koti ja koti voittaa niinkuin kivi voittaa sakset.

Omistettu Minnalle! ;)