Sunnuntai-iltana en tosiaan sitten päätynyt joogaan. En potenut krapulaa, mutta jokainen tietää sen pienen huononolon jyskeen takaraivossa, joka saattaa hetkenä minä hyvänsä ottaa vallan. Näinpä päätin olla altistamatta itseäni krapulalle, jota 40asteinen treenihuone puolentoistatunnin ajan voisi edesauttaa. Lähdin sitten auringonpaisteeseen kierelemään vanhaa kaupunkia - ja onneksi en mennyt joogaan. Jo kävely nostatti otsalle tuskan hien... Kaunis oli päivä ja hyviä olivat liitulakut joita yltyvässä krapulassani kävin sitten ostamassa, oli kyllä hyvä veto!

Uusi viikko taas pyörähti käyntiin ja maanantai oli vapaapäivä. Päätin pitää todellisen time out-päivän, sillä monta viikkoa olin vain painanut tukkaputkella, jos jonkin näköisessä tapaamisessa ja tempauksessa. Heräilin hitaasti ja maanantain kokokohta olikin kuudelta alkanut jooga. Ei siitä sen suuremmin kerrottavaa, ihana päivä, joskus vaan täytyy päästä totaalisesti nollaamaan kaikki koettu ja kertynyt!
Tiistai olikin sitten taas paluu arkeen. Lapsenhoitoa kuuteen saakka ja joogassakin toki piti illalla pyörähtää. Sabina otti luottokorttini taas itselleen edellisellä viikolla, sillä hänen kortilta olivat loppuneet rahat. Ennen olemme tehneet niin, että ostan omilla rahoillani ruokaa ja he maksavat kuiteista takaisin. Nyt en ollut ostanut mitään koko viikonloppuna, sillä oli pakko yrittää säästää viimeisiä varoja serkun muutaman viikon päästä koittavalle vierailulle. Maanantai-iltana purnasin kovaan ääneen poikaystävälleni kun perhe ei yhtään huomioi minua ruokaostoksissaan. Tietävät, etten syö sokeroitua jogurttia ja syön paaaljon kasviksia. Tiistaiaamuna sitten kaiken kiireen keskellä Sabina kysyi tarvitsenko rahaa ruokaan ja antoi satasen "käytä vain itse, ei tarvitse meille ostaa".. Olisi aika pommi kun lopulta paljastuisi, että kyllä täällä muuten suomea osataan ja ymmärretään!

Keskiviikon työpäivä tuntui järkyttävän pitkältä! Tiesin, että kone Helsingistä laskeutuisi Zürichiin 18.15 ja sitä odotellessa meni kahvikuppi jos toinenkin. Lopulta Sabina tuli kotiin puoli neljä ja koitin vielä malttaa hetken istua ja olla kotona. Puoliviideltä oli kuitenkin lähdettävä, sillä halusin käydä ostamassa kulkuliput valmiiksi ja kävellä keskustanpoikki ihanaan suklaapuotiin ostamaan tervetuliaissuklaat. PS. Kolme suklaapalloa 9FR.
Hyppäsin junaan kohti lentokenttää ja siellä hetken sompailtuani menin terminaali 2 odottelemaan vieraitani. Kun istahdin siihen odotteluaulan penkkiin kello näytti 17:27. Ja voin kertoa, että se odottavan aika on helvetin pitkä! Odotus kuitenkin palkittiin ja illalla hotellille tavarat vietyämme lähdimme ulos syömään hyvää pastaa. Ravintola, jonka nimi on SpaghettiFactory ei voi olla muuta kuin hyvä! Hotellineidin kanssa tosin tuli pientä ongelmaa. Hän sanoi, että huone on singleroom. Katsoimme hetken toisiamme ja kysyin eikö ole lastenvuodetta ja vastaus oli että ei. Sitten lopulta hän sai sanotuksi, että varaus on vain aikuiselle ja lapselle... En halua tietää mitä hän kuvitteli, mutta kotiin tulin nukkumaan ja vieraat saatiin majoitettua.