Eilinen joogatunti vedettiin sveitsinsaksalla, mikä on minulle puhdasta hepreaa. Vetäjä tiesi, että puhun englantia enkä ymmärrä sveitsinsaksaa, mutta ilmeisesti hän ajatteli, että pysyn mukana muutenkin, joten eipä juuri sitä englantia käyttänyt päin vastoin kuin kaksi aiempaa tuntienpitäjää. Seurasin sitten muita ja yllättävän hyvin olivat liikkeet jo kahdesta kerrasta painuneet muistin sopukoille. Välillä hän tuli korjaamaan henkilökohtaisesti jonkun asentoa ja välillä sanoi yleisluontoisesti kuinka se tulisi tehdä, kun sieltä tuli ohje englanniksi, tiesin, että nyt on minulla varpaat väärään suuntaan!! Onneksi se ei ollut ensimmäinen tuntini, olisin saattanut jäädä vähän kylmäksi eilisen perusteella, mutta aiemmin jo hieman lajin sisään päässeenä nautin varsin paljon myös tästä satutuokiosta. Sveitsinsaksa kuulostaa aivan mahtavalta. Todella pehmeä kieli, vivahteita ruotsiaksentista ja paljon -li loppuisia sanoja, schäezli(kirjoitus varmaan täysin päin ässää),kultaseni, on yksi lemppareistani!

Hoidokki on aivan pipinä. Pitelee korvia ja kokoajan sormi suussa, varmaan hampaita pukkaa ja nenä vuotaa niin ettei ehdi edellistä pyyhkiä. Toissa iltana kun tulin joogasta, Perheen vanhemmat olivat syntymäpäiväjuhlissa koko illan. Äidin sisko oli siis lapsenlikkana. Hän on ihan todella mahtava tyyppi ja tullaan hyvin juttuun, mutta lastenhoidossa (olen paras sanomaan)hän oli aika toivoton. Hän oli kaikenlisäksi itsekin kuumeessa ja sairasta lasta, joka ei vielä ole tottunut sinuun ei todellakaan ole helppo hoitaa! Lapsi vain huusi monta tuntia ja sanoin hänelle, että mene kotiin lepäämään, minä hoidan tämän. En voinut suoraankaan sanoa, että kuule, minusta tuntuu, että juuri sinä olet se ongelma tässä nyt. Hän kuitenkin halusi hoitaa velvollisuutensa, mikä oli oikein kunnioitettavaa. Perheen isä (lääkäri) soitteli hänelle pitkin iltaa ja sujautettiin suppo kannikoiden väliin ja lapsi vaunuun (tosiaan ilman niitä talvivaatteita) peitto päälle ja sairas täti ulos niitä työntämään. Oli sekin melkoista! Puolituntia heidän ulkoiltuaan lapsi viimein nukahti, en tiedä uneen vaiko hypotermiaan ja saatiin siirrettyä hänet jopa vaunusta sänkyyn. Täti lähti kotia kohti kymmenen pintaan ja minä vein vauvalle maitopullon vielä puoli 12.. Jos mun lapset vois olla sitten sairastumatta! Lapsi on silminnähden väsynyt, nukkunut viime yönä 5 tuntia ja silti ei millään suostunut tänäänkään nukahtamaan, usein mennään aamu-unille jo viimeistään yhdeksältä, tänään ei toivoakaan. Söin aamupalani tänään kello 11. Ennen sitä olin leikkinyt ja koittanut väsyttää lasta, käynyt työntämässä vaunuja nukkumisen toivossa, hoitanut ruokaostokset ja todellakin vihdoin ja viimein lämpimänmaidon turvin saanut lapsen nukkumaan..

Ja kaikkea tätä ei millään tavalla edesauttanut kokoajan tilannetta seurannut, vieressä häärivä siivooja. Joka vaikutti kovin hitaalta. 2,5h asunnossa pyörittyään ei hän ollut vielä edes aloittanut imurointia... Sanoin sitten, että hän saa kyllä imuroida vaikka lapsi nukkuu. Hän on espanjasta ja puhuu suunnilleen yhtä huonosti saksaa kuin minä. Siinä sitten vähän koitettiin jotain smooltaalkkia ylläpitää ja ihmettelin miten hyvin toisiamme ymmärretäänkään! Kunnes hän lähti. Olin aivan suu ammollaan ja tajusin, että se siitä ymmärtämisestä. Luulen hänen ymmärtäneen imurointikehotukseni hieman väärin. Imurin hän jätti lattialle ja roskat myös.. Ilmeisesti minä sitten lupauduin imuroimaan alakerran. Great!

Onneksi illalla pääsee rentoutumaan ja ulos syömään yhden auppistuttavuuden kanssa. Mennään varmaan sveitsiläiseen ravintolaan, jossa on tooodella isoja ja loistavia annoksia. Revin pelihousuni, jos sinne olisi pitänyt varata pöytä. Viikkoon en ole suuhuni pistänyt mitään "epäterveellistä" (suhteellinen käsite) joten nyt aion palkita itseni rankasta viikosta perjantai-illan jälkiruoalla - sen olen ansainnut!!!